Erilaiset kasvatustyylit

Erilaisia kasvatustyylejä:

Autoritäärinen kasvatus: 
Lapsella ei minkäänlaista päätösvaltaa vaan aikuinen saa päättää ja sitä ei saa kyseenalaistaa. Aikuinen "tietää" kaiken ja aikuista täytyy totella. Lapsi on aikuisen toiminnan kohde, ei oman elämänsä subjekti. Aikuisen toiminta voi olla nalkuttavaa, syyttelevää, rankaisevaa ja moittivaa. Käytös voi olla yllätyksellistä ja epäjohdonmukaista. Aikuisjohtoinen kasvatus rajoittaa sekä aikuista että lasta.
 Lapsesta voi tulla epävarma eikä luota itseensä, herkkä arvioinnille,alistuvainen ja hiljainen.
 Minun mielestäni tämä kasvatustyyli ei ole hyvä. Lapsella ei ole minkäänlaista valtaa sanoa omaa mielipidettänsä tai mitään muutakaan.

Vapaa kasvatus:
Vastakohta autoritääriselle kasvatukselle.
Lapsi saa mennä ja tulla niin kuin haluaa vanhemmat eivät aseta minkäänlaisia rajoja lapselle. Lapsi ei opi sietämään minkäänlaisia pettymyksiä eikä ota toisia huomioon. Lapsi saattaa raivota ja saada kiukunpuuskia pienistäkin asioista. Lapsi saattaa tuntea olonsa turvattomaksi ja ajattelee, että vanhemmat ovat väliinpitämättömiä. Lapsen ja vanhemman suhde kehittyy huonosti eikä lapsi opi tuntemaan vanhempiaan eikä vanhemmat lastaan.
 Tämäkään tyyli ei ole kovin hyvä koska lapsi ei totu minkäänlaisiin pettymyksiin eikä muihin vastaaviin asioihin, jos asiat ei mene niinkuin itse haluaa niin sitten suututaan.

Ohjaava kasvatus:
Lapsi saa olla lapsi. Virheet ja kompastelut ovat sallittuja – ratkaisevaa on, miten niistä jatketaan eteenpäin! 
 Kasvatus on lapsilähtöistä mutta ei kuitenkaan lapsijohtoista. Ohjaavassa kasvatuksessa on rajoja ja rakkautta. Vanhempi asettaa lapselle ikään sopivat rajat ja vaatimukset niitä tullaan noudattamaan.
 Lapsen mielipiteitä kuunnellaan, arvostetaan ja otetaan tilanteen mukaan huomioon. Ongelma tilanteissa lapsi hakee vanhemmiltansa apua ratkaisun tekoon. Lapsi oppii hoitamaan ikäkauteen kuuluvia velvollisuuksia. Lapsi voi luottaa vanhempiinsa ja tietää, että vanhemmat rakastavat. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.
Suhde perustuu vastavuoroiseen kunnioittamiseen.
Lapsi saa vanhemmiltaan kannustusta ja myönteistä palautetta, kun on niiden aika, ja lohdutusta ja myötätuntoa, kun niihin on tarvetta. Vanhempi osoittaa lapselleen hellyyttä sanoilla ja teoilla sekä aitoa kiinnostusta lapsen tekemisiin. Vanhempi toimii johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Lapsi saa kokeilla ja epäonnistua. Keskustelujen avulla lasta ohjataan toimimaan toivotulla tavalla. 
 ”Nukkumaan on mentävä, mutta siitä ei tarvitse pitää.”
Lapsi luottaa itseensä ja lapsesta tulee rohkea ja osaa ottaa vastuuta hänelle kuuluvista tehtävistä ja tulee toimeen muiden ihmisten kanssa. 
Tämä kasvatustyyli on mielestäni kaikista paras! siinä lapsi saa sanoa omat mielipiteensä ja osaa sietää pettymyksiä ja tässä tyylissä lasta koulutetaan tulevaan miten osaa toimia myöhemmin kun vanhemmat eivät ole enään joka asiassa auttamassa. Tähän kasvatustyyliin pyrin itsekkin sitten joskus tulevaisuudessa.

Curling-vanhemmuus: 
Vanhemmat antavat liikaa valtaa lapsilleen. Curling-vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät tälle samalla karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo on suojaisa kuin munankeltuaisella.
 Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain.
 Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus: 

Lapsen huolto: 
 Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Tämä toteutuu varmasti hyvin monessa perheessä mutta on myös niitäkin perheitä missä tämä ei toteudu ja siihen sosiaalityöntekijät puuttuu jos sellaista ilmenee ja tarve vaatii.

Tapaamisoikeus:
 Tapaamisoikeis kuuluu jokaiselle lapselle. Jokainen lapsi saa ottaa yhteyttä molempiin vanhempiinsa ja tavata vanhempaansa/vanhempiansa jos ei asu kummankaan tai jommankumman vanhemman kanssa.
 Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille.

Kasvatustietoisuus:
 En ole kuullut kyseisestä käsitteestä aiemmin, silloin tunnilla oli joskus puhetta. Mutta käsite on mielestäni aika hyvä. Siinä oppii kunnioittamaan vanhempiaan ja vanhemmat lastaan.

Lähteet:  https://vanhemmat.mll.fi/yhteiskunnan_tuki_perheille/perhe_ja_huoltajuus.php
               http://ellit.fi/ihmissuhteet/perhe/curling-vanhemmat-pelkkaa-porkkanaa-ei-keppia
               http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/kasvatuksen_tapoja/   ja omat muistiinpanot.

Oppimaan oppiminen - artikkeli tehtävä 2

Lehti -  Hengitys
Hengitysliiton jäsenlehti 5/2014

Tiivistelmä artikkelista Moni tupakoija ei tunnista sairauttaan
Teksti: tuula Ketola

Erikoislääkäri Tuula Toljamo tutki väitöstyössään tupakoijien varhaisia hengityssairauksia.

 Tutkimuksessa selvitettiin keuhkoahtaumataudin esiintyvyyttä päivittäin tupakoivien aikuisten keskuudessa, kroonisen keuhkoputkitulehduksen oireiden esiintyvyyttä tupakanpolttajien keskuudessa ja tutkittavien onnistumista tupakoinnin lopettamisessa.
 Tämän lisäksi pitkälle kehitetyn biokemiallisin menetelmin tutkitaan vieläkin uusien keuhkoahtaumatautiin ja myös keuhkosyöpään liittyviä varhaisen taudin biologisia merkkiaineita.

Kuinka vaikeaa pitkään tupakoineen onkaan tunnistaa itsestään, onko hän terve vai sairas. Moni ei yksinkertaisesti huomaa oireitaan! ja toisaalta eihän monet vakavatkaan taudit aina ilmoittele etukäteen kovin kummoisin oirein.
 Lääkärin mukaan sama koskee  myös  astmaatikkoja.
Moni heistä väittää, että ei tarvitse kotona PEF- mittauksia, koska tietävät itse, milloin heillä on huono olo. Mutta eihän potilas voi sitä täysin tietää - se on kuin veteen piirretty viiva. vaivat tulevat hiljalleen -  ja potilas saattaa hissukseen tottua niihin.
 Moni astmaatikko myös lopettaa lääkityksensä siinä vaiheessa, kun alkaa kokea oireettomuutta tuntiessaan itsensä terveeksi lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Lapissa tupakoidaan paljon enemmän kuin muualla Suomessa. Myös nuuskan käyttö on huomattavan yleistä nuorilla, myös lukiolaisilla.
 Erikoislääkärin mukaan jokainen tupakoitsija pelkää, että tupakkasairaus sattuu omalle kohdalle.
 

Oppimaan oppiminen - artikkeli tehtävä 1

Lehti - Diabetes
Helmikuu 2014, 1

Tiivistelmä artikkelista suositeltavaa syömistä

Enemmän pehmeitä rasvoja, pähkinöita, D- vitamiinia ja täysjyväviljaa. Vähemmän punaista lihaa, sokeria ja kovaa rasvaa.

Edellisissä suosituksissa keskityttiin ravintoaineisiin ja niiden määriin. Nyt suosituksissa puhutaan ravintoaineiden ohella paljon ruokavalion kokonaisuudesta ja laadusta. Vitamiinien ja proteiinien rinnalla puhutaan siis suoraan ruuasta, professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta kertoo.
 Ruokavaliossa kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäinen terveellinen osanen kuten vaikkapa siemenet. Mikään pikkuasia ei pelasta, jos kokonaisuus on huono, lisää ravitsemusterapian apulaisprofessori Ursula Schwab.





Sokeri on ruokamaailman pahis!! Lisätty sokeri saisi kattaa päivän energian saannista vajaan kymmenesosan.
 Sokeri ei myöskään muutu terveellisemmäksi, vaikka valkoisen sokerin sijasta käyttäisi intiaanisokeria, ruskeaa sokeria, hunajaa, ruokosokeria tai hedelmäsokeria. 
 Sokeripitoiset herkut on terveellisintä syödä aterian yhteydessä - eikä silloinkaan suuria määriä kerralla.

Sydänliitto suosittelee ruokavalioon kahta kananmunaa viikossa.

Kalaa ja kasviksia punaisen lihan sijasta!

Pähkinästä purtavaa
Moni on tottunut pysymään kaukana pähkinöistä, koska ne sisältävät paljon rasvaa. Nyt ravitsemussuositus ohjeistaa syömään pähkinöitä.
- Pähkinät sisältävät paljon hyviä kasvikunnan rasvoja, kuituja, kivennäisaineita, vitamiineja ja valkuaisaineita.
 Sopiva annos pähkinöitä on 200-250 g viikossa eli 30g päivässä.

Puoli kiloa kasviksia!
Kasviksia kannattaa valita monipuolisesti ja vaihtelevasti sen sijaan että tyytyisi muutamaan tutuimpaan.

Pehmeämpää rasvaa.
Arjen valinnoissa auttaa kolmanneksen sääntö: jatkuvaan käyttöön kannattaa valita vain tuotteita, joissa rasvan kokonaismäärästä korkeintaan kolmasosa on tyydyttynyttä rasvaa.

Lisää D- vitamiinia.
D-vitamiinin suositus on noussut. Alle 75- vuotiaiden päiväannos on nyt 10 mikrogrammaa ja yli 75- vuotiaiden 20 mikrogrammaa, Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab kertovat.